The objective of the present study was to determine growth and carcass traits of beef breed bulls and heifers in the Finnish beef cattle population. The data collected from Finnish slaughterhouses included observations of 6323 and 2385 Hereford (bulls and heifers, respectively), 4421 and 1794 Charolais, 4335 and 1951 Limousin, 4068 and 1692 Aberdeen Angus, 2151 and 774 Simmental, 344 and 147 Blonde d’Aquitaine animals. For estimating valuable cuttings, a separate dataset including in total 1112 bulls and 260 heifers was also collected. Significant breed differences were observed in growth performance, carcass traits and retail product yield. The later maturing, Continental beef breeds seem to reach higher carcass gains, produce less fat and have more valuable cuts than the earlier maturing British beef breeds. The later maturing beef breeds tend to have carcass traits that suit well in the Finnish beef production system.

Tutkimuksella haettiin tietoa kolmen niiton strategian nurmisäilörehujen tuotosvasteista sonnien ruokinnassa. Koe-eläiminä oli 45 simmental-sonnia, jotka kasvatettiin viiden eläimen ryhmäkarsinoissa. Kokeen alkaessa sonnit olivat keskimäärin 328 vuorokauden ikäisiä ja painoivat 475 kg. Eläimet jaettiin satunnaisesti kolmelle eri koeruokinnalla (3 karsinaa ja 15 sonnia / koeruokinta). Koesäilörehut korjattiin Luken Siikajoen toimipisteessä kasvukauden 2015 aikana puhtaasta timoteikasvustosta (lajike Tuure) pyöröpaaleihin noin vuorokausi niiton jälkeen. Ensimmäinen sato korjattiin 25.6., toinen 11.8. ja kolmas 3.10. Säilöntäaineena oli muurahaishappopohjainen AIV-ÄSSÄ, jota annosteltiin 5 litraa / tonni tuoretta ruohoa. Ruokintakokeen kolme koeruokintaa perustuivat edellä mainittuihin kolmen eri korjuukerran säilörehuihin. Koeruokinnat toteutettiin seosrehuruokintana, jossa seoksen kuiva-aineesta 55 % oli säilörehua ja 45 % litistettyä ohraa. Lisäksi huolehdittiin kivennäisten ja vitamiinien saannista. Sonnit saivat seosrehua vapaasti. Korjuuajan sääolosuhteista johtuen ensimmäisen niiton säilörehun kuiva-ainepitoisuus oli matalampi (222 g kg-1) kuin toisen (326 g kg-1) ja kolmannen (314 g kg-1) korjuukerran säilörehuilla. Rehuanalyysitulosten perusteella ensimmäisen, toisen ja kolmannen niiton säilörehujen D-arvot olivat 701, 685 ja 740 g kg-1 kuiva-ainetta ja syönti-indeksit 99, 105 ja 115. Kolmannen niiton säilörehu sisälsi enemmän raakavalkuaista ja vähemmän kuitua ensimmäisen ja toisen niiton säilörehuihin verrattuna. Ruokintakoe kesti 128 vuorokautta, ja sonnit teurastettiin 456 vuorokauden iässä. Sonnien teuraspaino oli keskimäärin 406 kg, lihakkuusluokka U- ja rasvaisuusluokka 2,3. Säilörehun korjuukerta ei vaikuttanut ruhon laatuun. Ensimmäisen ja kolmannen korjuukerran säilörehua saaneiden sonnien kasvut olivat täysin samalla tasolla: elopainon kasvu kokeen aikana keskimäärin 2090 g pv-1 ja nettokasvu 1302 g pv-1. Toisen korjuukerran säilörehua saaneiden sonnien kasvutulokset jäivät noin 10 % muita ryhmiä heikommaksi, ja heikompi kasvutulos selittyi muita ruokintoja matalammalla rehun syönnillä ja sen seurauksena toteutuneella pienemmällä energian saannilla. Tulos on osittain yllättävä, sillä syönti-indeksien vertailussa toisen niiton säilörehu sai ensimmäistä niittoa korkeammat indeksipisteet. Yhtenä mahdollisena selityksenä heikommalle syönnille voisi olla se, että toisen korjuukerran säilörehu on sisältänyt muita niittoja enemmän kasvitautien vioittamaa ja kuollutta kasvustoa. Tämä ei välttämättä ilmene rehuanalyysituloksista, mutta voi heikentää rehun maittavuutta. Kolmannen korjuukerran säilörehun D-arvo ja syönti-indeksi olivat vertailussa olleista säilörehuista selvästi korkeimmat. Tämä ei kuitenkaan realisoitunut tuotantotuloksiin saakka, minkä perusteella voisi olettaa, että rehuanalyysitulokset yliarvioivat kolmannen korjuukerran nurmisäilörehun rehuarvon.

Residual feed intake (RFI) is the preferred measurement for feed efficiency in beef cattle, but it is laborious to determine. Data from two experiments of growing bulls (test period durations of 56 and 63 days) were used to examine how a reduction in the number of times the animals were weighed and the shortening of the length of the observation period affect the reliability of the RFI determination. We introduce two easily understandable probability measures for assessing reliability. ‘The consistency of the pair-wise ranks’ gives the probability that the rank of any two animals compared remains the same when the amount of data is reduced. ‘The consistency of the thirds’ gives the probabilities that an individual animal will remain in the same, i.e., the lowest, middle, or highest, third of animals. The reliability of the results was not greatly affected when the weighing interval was reduced from one week to four weeks. However, shortening the test period resulted in a marked reduction in the reliability of RFI. If individual feed intake is automatically measured, the workload required for RFI measurements can most effectively be reduced by reducing the number of weighing times but keeping the duration of the test period long enough.